Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Elämä on Kristus

 

Apostoli Paavali kirjoittaa:

Mitäpä tuosta, kunhan vain Kristusta tavalla tai toisella julistetaan, joko näön vuoksi tai totuudessa, ja siitä minä iloitsen. Vastedeskin saan iloita, sillä minä tiedän, että teidän rukoustenne kautta ja Jeesuksen Kristuksen Hengen avulla tämä kaikki koituu minulle pelastukseksi.

Harras odotukseni ja toivoni on, etten joudu millään tavoin häpeään vaan että Kristus nyt, niin kuin aina, tulee rohkeasti ylistetyksi minun ruumiissani, joko elämän tai kuoleman kautta.

Sillä minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.

Jos minun on elettävä lihassa, se tuottaa hedelmää työlleni. En tiedä, kumman valitsisin.

Olen ahtaalla näiden kahden välissä. Haluaisin lähteä täältä ja olla Kristuksen kanssa, sillä se olisi verrattomasti parempi, mutta teidän vuoksenne on lihassa viipymiseni tarpeellisempi.

Koska olen tästä varma, tiedän, että jään eloon ja pysyn kaikkien teidän luonanne, jotta edistyisitte uskossa ja saisitte siitä iloita. Näin teidän kerskaamisenne minusta olisi yhä runsaampaa Kristuksessa Jeesuksessa, kun taas tulen luoksenne. Käyttäytykää vain Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti.

Silloin minä, tulenpa luoksenne ja näen teidät tai olen tulematta, saan kuulla teistä, että pysytte samassa hengessä ja yksimielisesti taistelette yhdessä evankeliumin uskon puolesta antamatta vastustajien millään tavoin säikyttää itseänne. Tämä on heille kadotuksen mutta teille pelastuksen merkki, ja se tulee Jumalalta.

Kristuksen tähden teidän on suotu, ei ainoastaan uskoa häneen vaan myös kärsiä hänen tähtensä.

Teillä on sama taistelu, jota olette nähneet minun käyvän ja jota nyt kuulette minun yhä jatkavan. (Fil. 1:18-30)

 

Selitys edelliseen:

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Fil. 1:18-30)

 

18. Paavali ei antanut omakohtaisten pettymysten ja surujen viilentää rakkauttaan evankeliumia ja sen levittämistä kohtaan. Siksi hän ajatteli vain sitä hyvää, mikä tämän evankeliumin seurauksena joka tapauksessa oli. Kristusta julistettiin kaikesta huolimatta. Ja silloin julistajien motiivit olivat sivuseikka. Hän ei antanut sijaa katkeruudelle. Niillä, jotka julistivat "näön vuoksi", »epäpuhtaalla mielellä» (j. 17), oli sama sanoma kuin Paavalilla, mutta heidän tarkoituksensa oli toinen, ja heissä oli toinen henki.

19. "Tämä" viittaa koko siihen tilanteeseen, jota on kuvattu jakeissa 12-18. Hän oli varma, että niin hänen kokemansa vastustus kuin tukikin vaikuttaisivat loppujen lopuksi hänen edukseen. Ja hänen yhteytensä filippiläisten kanssa oli sellainen, että hän saattoi aina luottaa heidän esirukouksiinsa. Pelastus "(sètêria)" merkitsee paljon enemmän kuin vankeudesta tai kuolemantuomiosta vapautuminen. Paavalille henkilökohtaisesti merkitsi varsin vähän se, saiko hän elää vai kuolla (j. 20). On mahdollista, että hän lainaa tässä Job 13:16:ta Septuagintasta. Sanaa "sètêria" käytettiin kuvaamaan myös voittoa taistelussa oikeuden puolesta.

20. Paavali ei ollut hävennyt evankeliumia ennen Roomaan tuloaan (Room 1:14-16), ja hän toivoi nyt siellä ollessaan, ettei hän joutuisi missään kohden häpeään. Hänelle oli tärkeintä, että Kristus saisi kunnian, että hänen ruumiinsa heijastaisi Kristuksen kirkkautta. Sana "harras odotus (apokaradokia)" merkitsee oikeastaan kurkottaen katsomista. Katsoja odottaa jännittyneenä jotakin tietystä paikasta ("Apo", 'pois, -sta, -stä', "kara", 'pää', ja ("dokeè", 'nähdä, panna merkille').

21. Kristuksesta oli tullut Paavalille kaikki kaikessa, "alfa" ja "omega", alku ja loppu. Paavali oli luovuttanut itsensä kokonaan Kristukselle, ja niin Kristuksesta oli tullut hänelle elämä. Vrt. Gal 2:20. "Voitto (kerdos)", tarkoittaa lähinnä rahallista etua tai voittoa. Kuolema merkitsi Paavalille pääsyä Kristuksen luo, ja sitä hän piti suurena voittona.

22. Valinta olisi ollut vaikea niin kauan kuin tässä elämässä oli runsaasti työmahdollisuuksia. Paavali ei tietenkään ole tässä todellisessa valintatilanteessa, hän vain sanoo, että jos valinnan eteen joutuisi, olisi ratkaisuun pääseminen vaikeata.

23. "Ahtaalla minä olen (synekhè)", hän tunsi ahdistusta tässä asiassa. Tällä verbillä on useita merkityksiä, vrt. Luuk 12:50; Apt 18:5; 2 Kor 5:14. Paavalissa taisteli kaksi erilaista syvää kaipausta, eikä hän kyennyt liikkumaan kumpaankaan suuntaan. Henkilökohtaisesti hän olisi halunnut olla Kristuksen luona, ja siksi kuolema oli hänelle elämää parempi. Mutta samanaikaisesti hän näki uskovien suuret tarpeet eikä halunnut heitäkään jättää yksin. Kirjoittaessaan pari vuotta myöhemmin jakeita 2 Tim 4:6-8 hän tunsi vetoa enää yhteen suuntaan, sillä hän tiesi pian pääsevänsä kotiin Kristuksen luo.

24. Jumalan työn täytyy jatkua. Evankeliumia on julistettava sekä niille, jotka ovat kuulleet sen aikaisemmin että uusille ihmisille. Tulevaisuuden siunaukset riippuvat tämän päivän uskollisuudesta. Ellei kukaan kylvä, ei kukaan myöskään voi korjata satoa. Paavali tiesi, ettei hänen tehtävänsä ollut vielä loppuun suoritettu. Siksi elossa pysyminen oli toistaiseksi välttämätöntä. Kutsu apostoliksi ja seurakunnan palvelijaksi merkitsi hänelle paljon enemmän kuin hänen omat toiveensa ja juuri se ratkaisi hänen päätöksensä. Häntä ei pelottanut. Kuoleman pimeydessä hän näki valon, joka loisti Isän kodin ikkunasta. Mutta hän oli valmis luopumaan tästä halustaan voidakseen työskennellä vielä jonkin aikaa sillä peltosaralla, joka hänelle oli osoitettu.

25. Kirjoittaessaan tätä kirjettä hän tiesi pääsevänsä vielä kerran Filippiin ystäviensä luo. Hän tiesi saavansa elää vielä jonkin aikaa ja että hänen jäljellä olevalla elämällään oli tarkoitus.

26. "Kerskaaminen (kaukhêma)" on tämän jakeen avainsana. Apostolin saapuessa jälleen Filippiin sikäläiset kristityt voisivat olla syystäkin ylpeitä johtajastaan, joka oli kestänyt kaikki koetukset vaikeana vankeusaikana, ja apostolilla olisi syytä iloita Filippissä tapahtuneesta hengellisestä kehityksestä.

27. "Vain" - tällä sanalla hän esittää heille sellaista, mikä on ehdottoman välttämätöntä, itse asiassa ainut välttämätön asia. He olivat ennen muuta Jumalan valtakunnan kansalaisia, mutta se ei merkinnyt sitä, että oli samantekevää, miten he elivät maan päällä. Heidän sisimmässään olevan uskon oli näyttävä myös arkielämässä. Kristillisyys, joka ei näy ulospäin, on kuin hedelmätön puu, kun taas pelkkä ulkonainen kristillisyys on kuin sisältäpäin lahoava puu. "Käyttäytyä (politeuomai)" merkitsee oikeastaan jonkin kaupungin tai valtion kansalaisena tai jonkin alueen asukkaana olemista. Heidän tuli käyttäytyä kunnon kansalaisten tavoin. "Taistella ... kanssani (synathleè" sanoista "syn", 'kanssa' ja "athleè", 'taistella, kamppailla'). Verbi esiintyy ainoastaan tässä ja jakeessa 4:3. Kielikuva on peräisin painikilpailusta.

28. Kristittyjä vainottiin siihen aikaan toisinaan raivokkaasti. He eivät oikeastaan olleet turvassa missään. Mutta siitä he eivät saaneet säikkyä. Kun jumalattomat käyvät hyökkäykseen Herraa vastaan, he todistavat menettelyllään omasta häviöstään.

29. Kristuksen tähden kärsiminen ei ole mikään katkera kokemus, josta on pyrittävä vapautumaan mahdollisimman pian, vaan se on kristityn elämään kuuluva lahja ja lunastuksen hedelmä (ks. esim. 2 Tess 1:4-5; 1 Piet 1:5-7; 4:12-16). Näin Paavali suhtautui omaan elämäänsä ja taisteluunsa ja kärsimykseensä (j. 30). Kärsiminen ei ollut hänelle taakka, vaan pikemminkin etuoikeus. Tässä puhutaan kaksinkertaisesta siunauksesta: he saivat uskoa Jeesukseen, mutta myös kärsiä hänen tähtensä. Kärsimys sinänsä ei ole mikään etuoikeus, eikä kenenkään tule tavoitella kärsimyksiä. Mutta Kristuksen tähden kärsiminen on jotakin muuta. Se on siunaus sen tähden, että se vie uskovan lähemmäksi Kristusta. Lisäksi on luvattu, että kirkkauden Henki, Jumalan Henki, lepää sillä tavalla kärsivän uskovan yllä (1 Piet 4:14), ja että palkka odottaa häntä (Room 8:18).

30. Paavalilla on varmasti mielessään Filippissä kokemansa vaino. jonka myös monet kirjeen vastaanottajat olivat nähneet (Apt 16:22 ss.). Tämän kirjeen sekä Epafrodituksen välityksellä (2:25-30) he saivat kuulla koetuksista myös muilla paikkakunnilla. "Taistelu" oli kaikkialla koko ajan sama, koska vihollinen oli sama, eli saatana. Sitä paitsi myös heidän kokemuksensa ja hänen kokemuksensa olivat samaa, Kristuksen tähden kärsimistä. Näin he kumpikin saivat olla varmoja voitosta. Näin lausui tavattoman optimistinen vanki, mutta hänellä oli myös kaikki syy suhtautua tilanteeseen valoisasti ja toiveikkaasti.

 

Sivun alkuun

©2019 Pelastus & tie - suntuubi.com